Minulla on Snapchat-tili. En oikeastaan haluaisi, että olisi.
Snapchatia on perusteltu minulle sillä, että se on tavallista viestisovellusta yksityisempi ja turvallisempi. Viestithän katoavat viimeistään 24 tunnin kuluttua.
Toinen kuulemani perustelu on se, että Snapchatilla saa helposti otettua kuvia. Niin saa puhelimen omalla kamerallakin. Omassani kamera aukeaa painamalla virtapainiketta kahdesti, minkä jälkeen kuvan voi lähettää millä tahansa viestisovelluksella.
Luin ennen asentamista Snapchatin tietosuojaselosteen. Huokaisin ja asensin sovelluksen silti.
Katoava viesti ei ole salainen viesti
Snapchatin houkutus perustuu pitkälti tunteeseen siitä, ettei keskustelusta jää jälkeä. Sovelluksen oma ohje kertoo kuitenkin suoraan, että vastaanottaja voi tallentaa viestin keskusteluun tai ottaa siitä kuvakaappauksen. Jos kuva viedään puhelimen kuvakirjastoon, lähettäjä ei voi enää poistaa sitä vastaanottajan laitteelta.
Snap ei myöskään lupaa, että viesti poistuu palvelimilta tietyllä kellonlyömällä. Tietoja voidaan säilyttää esimerkiksi väärinkäytösilmoituksen, lakisääteisen velvollisuuden tai varmuuskopioiden vuoksi. Snapchatin oman ohjeen mukaan tavalliset keskustelut poistuvat oletuksena 24 tuntia sen jälkeen, kun kaikki osallistujat ovat lukeneet ne, mutta asetukset, tallentaminen ja muut poikkeukset muuttavat tätä.
Katoaminen on käyttöliittymän ominaisuus. Se ei ole lupaus siitä, ettei kuvasta tai viestistä ole kopiota missään.
Snapchat on ollut tästä vaikeuksissa ennenkin. Yhdysvaltain kuluttajansuojaviranomainen FTC puuttui jo vuonna 2014 palvelun lupauksiin katoavista viesteistä. FTC:n mukaan kuvia ja videoita pystyi tallentamaan useilla tavoilla, eikä kuvakaappauksesta aina lähtenyt ilmoitusta. Samassa jutussa käsiteltiin myös paikkatiedon ja osoitekirjan keräämistä tavalla, joka ei vastannut silloisia lupauksia.
Entä varsinainen päästä päähän -salaus? TLS ei ratkaise tätä. Se salaa yhteyden puhelimesta Snapin palvelimelle, mutta yhteys myös puretaan siellä. Jos viestin päällä ei ole erillistä päästä päähän -salausta, palveluntarjoaja pystyy teknisesti käsittelemään sen sisältöä. Pelkkä ”Snapchat käyttää TLS:ää” ei siis tarkoita, ettei Snap voisi lukea viestiä.
Snapchatin nykyisistä tietosuoja- ja tukiteksteistä en löytänyt yksiselitteistä lupausta, että kaikki kahdenkeskiset viestit, ryhmäkeskustelut ja puhelut olisivat päästä päähän salattuja. Snap sanoo, ettei se tavallisesti tiedä, mitä käyttäjät lähettävät toisilleen, mutta mainitsee poikkeuksina esimerkiksi turvallisuustilanteet ja käyttäjän pyytämän puheviestin tekstityksen. Se on kuvaus yhtiön toimintatavasta, ei tekninen lupaus siitä, ettei yhtiö voisi päästä sisältöön. Snap kertoo myös, että joitakin Snapeihin ja keskusteluihin liittyviä tietoja voidaan saada esiin lainmukaisen viranomaispyynnön perusteella.
Tämä ei tarkoita, että jokainen Snapchat-viesti makaisi jossain palvelimella selväkielisenä. Se tarkoittaa, etten voi olettaa Snapchatin tarjoavan samaa suojaa kuin viestisovellus, joka lupaa päästä päähän -salauksen suoraan kaikelle viestinnälle.
Se varsinainen huokaus
Snapin nykyinen tietosuojaseloste on pitkä, mutta sen sisältö on lopulta aika tuttu: palvelu kerää tilitiedot, käyttötiedot, laitetiedot ja tiedot siitä, kenen kanssa olet tekemisissä. Laitetietoihin voivat kuulua esimerkiksi mainostunnisteet, asennetut sovellukset ja puhelimen antureista saadut tiedot. Luvalla mukaan tulevat osoitekirja, kamera, kuvat, mikrofoni ja tarkka sijainti.
Osoitekirjan kohdalla oma kielteinen päätös ei edes ratkaise kaikkea. Snap voi saada puhelinnumeroni tai muita yhteystietojani toisen käyttäjän lataamasta osoitekirjasta. Palvelu käyttää keräämiään tietoja myös kiinnostuksen kohteiden päättelemiseen sekä sisällön ja mainosten kohdentamiseen.
Snap sanoo myös suoraan, ettei se käytä kavereille lähetettyjen yksityisten viestien sisältöä mainosten tai suositusten kohdentamiseen. Silti keskustelu voi näyttää tyhjältä samalla, kun palvelulle on jäänyt varsin tarkka kuva laitteestani, sijainnistani ja siitä, miten käytän sovellusta.
Käyttöehtojen kohta ”Oikeudet, jotka myönnät meille” on vielä parempaa iltalukemista. Kun luon sisältöä Snapchatilla tai lähetän sitä palveluun, annan Snapille maailmanlaajuisen, maksuttoman, alilisensoitavan ja siirrettävän käyttöluvan. Se saa muun muassa tallentaa, käyttää, näyttää, jäljentää, muuttaa, julkaista, analysoida ja levittää sisältöä. Lupa kattaa myös kuvassa tai videossa esiintyvien ihmisten nimet, kasvot ja äänet. Ehtojen mukaan tätä lupaa käytetään palvelujen pyörittämiseen, kehittämiseen ja markkinointiin.
Kuva pysyy siis minun omistamanani, mutta se ei paljon lämmitä, jos samalla annan näin pitkän luettelon käyttöoikeuksia.
Julkisen sisällön kohdalla ehdot menevät vielä pidemmälle. Jos julkaisen kuvan esimerkiksi julkisessa tarinassa, julkisessa profiilissa, Valokeilassa tai Snap-kartalla, Snap saa maailmanlaajuisen ja peruuttamattoman oikeuden muun muassa muokata, mainostaa, esittää ja levittää sitä. Ehdoissa sanotaan myös suoraan, ettei käytöstä tarvitse maksaa minulle korvausta ja että palvelimelle jääviä kopioita voidaan säilyttää määrittämättömän ajan.
Eli kyllä: jos julkaisisin naamakuvani julkisena sisältönä, ehdot on kirjoitettu niin laveiksi, että Snap voisi teoriassa käyttää sitä oman palvelunsa mainostamiseen maksamatta minulle mitään. En väitä, että se tekisi niin. Tavallisen yksityisen Snapin käyttäminen missä tahansa ulkopuolisessa mainoksessa ei myöskään seuraa ehdoista yhtä suoraviivaisesti, koska yleinen käyttölupa on sidottu lueteltuihin tarkoituksiin ja henkilötietojen käyttöä rajoittaa myös tietosuojalainsäädäntö. Minusta jo se, että tämä raja pitää kaivaa esiin lakitekstin keskeltä, kertoo tarpeeksi.
Yksi tarkennus ehtoihin on silti tehtävä. Samalla sivulla ovat sekä Yhdysvaltain että muun maailman sopimukset. Lause, jonka mukaan Snap voi tarkastaa ja poistaa sisältöä ”milloin tahansa ja mistä tahansa syystä”, kuuluu Yhdysvalloissa käytettävään Snap Inc:n versioon. Suomessa sovellettava Snap Group Limitedin kohta on kapeampi: siinä oikeus tarkastaa ja poistaa sisältöä liittyy epäiltyyn ehtojen tai lain rikkomiseen sekä lakisääteisten velvollisuuksien hoitamiseen. Meihin sovellettava lisenssi on siitä huolimatta aivan riittävän laaja nostamaan kulmakarvojani.
Miksi sitä sitten käytetään?
Oma veikkaukseni: koska muutkin käyttävät.
Snapchat tarjosi aikanaan jotain, mitä muissa suosituissa sovelluksissa ei vielä ollut. Ihmiset latasivat sen, pyysivät kaverit mukaan ja nämä pyysivät omat kaverinsa. Kun tarpeeksi suuri osa porukasta on jo yhdessä palvelussa, paremman kilpailijan on vaikea saada ketään vaihtamaan.
Sama selittänee osan WhatsAppin, Facebookin ja Instagramin suosiosta. Niistä voin kirjoittaa omat ränttinsä joskus myöhemmin. WhatsApp ei ole minulle mikään tietosuojan ihanne, mutta en näe mitään syytä siirtää siellä jo toimivia keskusteluja vielä yhteen sovellukseen vain siksi, että siinä on kameranappi.
Mitä käyttäisin mieluummin?
Signalia. Signal sanoo suoraan, että jokainen viesti ja puhelu on aina päästä päähän salattu. Sillä voi lähettää kuvia ja siinäkin saa viestit katoamaan. Palvelussa ei myöskään ole mainoksia tai seurantaa.
Signal julkaisee myös sovellustensa ja palvelimensa lähdekoodin. Kuka tahansa osaava voi tutkia, mitä koodi tekee, etsiä siitä virheitä ja kyseenalaistaa toteutuksen. Android-versiosta on lisäksi toistettava koonti, jonka avulla puhelimeen asennettua sovellusta voi verrata julkaistusta lähdekoodista koottuun versioon.
Avoin lähdekoodi ei ole taikatemppu eikä yksin todista, että palvelu on turvallinen. Se tekee väitteiden tarkistamisesta kuitenkin aivan eri tavalla mahdollista. Snapchatin ja WhatsAppin varsinaisia sovelluksia ei voi tarkastaa samalla tavalla, koska niiden koko lähdekoodi ei ole julkinen. Niiden kohdalla käyttäjän pitää luottaa enemmän yhtiön sanaan, julkaistuihin teknisiin kuvauksiin ja ulkopuolisiin tutkimuksiin.
Tämä ei ole Signalin maksama propaganda-artikkeli. En saa sen suosittelemisesta mitään. Käytän sitä itse, koska pidän sen salausta, avoimuutta ja toimintamallia oikeasti parempina kuin vaihtoehdoissa.
Jos Signal ei käy, jatkan mieluummin WhatsAppissa kuin siirrän keskustelun Snapchatiin. WhatsApp on Metan omistama, enkä pidä sitä tietosuojan ihanteena, mutta henkilökohtaiset viestit ja puhelut ovat sentään päästä päähän salattuja. Snapchatin lisääminen niiden rinnalle ei paranna tilannetta. Kuvan voi edelleen ottaa puhelimen omalla kameralla.
Miksi minulla sitten on Snapchat?
Koska olen vuonna 2004 syntynyt opiskelija. Kun tapaan uusia ihmisiä, on varsin todennäköistä, että joku kysyy ennemmin tai myöhemmin: ”onksul snäppi?” Muutkin kaverini ja tuttuni ovat sitä vuosien varrella kysyneet.
Siksi pidän tilin olemassa. En käytä Snapchatia varsinaisena viestisovelluksenani enkä suostu siirtämään keskusteluja sinne. Tilin olemassaolo ei tarkoita, että pitäisin palvelua hyvänä tai luottaisin katoaviin viesteihin.
Eli jos seuraavan kerran kysyt minulta ”onksul snäppi?”, vastaus on: ”Juu, valitettavasti on.”
Lähettäisin tämän linkin heti perään.
Jos lähetin tämän jutun sinulle
En pyydä poistamaan Snapchatia saman tien. Asenna Signal sen rinnalle ja siirrä sinne aluksi yksi keskustelu. Vaikka tämä keskustelu. Jos Signal tuntuu viikon jälkeen huonommalta, Snapchat ei ole kadonnut mihinkään.
Signalissa voi aloittaa keskustelun käyttäjänimellä, linkillä tai QR-koodilla paljastamatta toiselle puhelinnumeroaan. Siellä on katoavat viestit, kerran katsottavat kuvat ja videot sekä tarinat. Näitä varten ei siis tarvitse käyttää Snapchatia.
Jos Signal näyttää tyhjältä, syy on sama kuin Snapchatin suosiossa: kaikki odottavat, että muut menevät ensin. Snapchatista tuli oletus, koska ihmiset vetivät kaverinsa sinne yksi kerrallaan. Parempi vaihtoehto leviää täsmälleen samalla tavalla.
Seuraavan kerran, kun olet aloittamassa uutta keskustelua, kokeile kysyä: ”Löytyykö Signal?” Snapchat-tilin voi pitää varalla. Sen ei tarvitse olla paikka, johon jokainen uusi keskustelu automaattisesti päätyy.